Kirjailijayhdistysten talvipäivät olivat 13.-14.-3.2015. Ohjelmaa
riitti, pe-illalla oli kaupungin vastaanotto kaupungintalolla.
Tilaisuus jatkui lauantaina puheilla ja esityksillä.
Päivän päätteeksi nähtiin teatteriesitys "Moninainen".
Elämä on moninaista, ihanaa ja lempeää,mutta myös raadollista ja
repivää. Näyttelijätär Eija-Irmeli Lahti kokee kaiken tämän tehdessään
neljä eri-ikäistä naista ja neljä muodonmuutosta näyttämöllä.
Muodonmuutos näyttämöllä tanssittaa mieltä ja kouraisee syvältä.
Tälläistä herätystä ihminen kaipaa.
Nautin suuresti esityksestä, näyttelijätär sanoi kovasti jännittävänsä esitystään suuren kirjailijajoukon edessä.
Tapasin paljon tuttuja talvipäivillä ja mistäpä siinä keskusteltiin muusta kuin kirjallisuudesta.
Tapasin myös mukavan mieskirjailijan ja yllätykseksi hän oli lähtöisin
samalta paikkakunnalta. Meidän molempien teokset käsittelivät aiheita
myöskin kyseiseltä paikkakunnalta. Vaihdoimme teoksiamme keskenämme.
Etelä-pohjalainen
positiivinen kateus tuli puheissa esille, en ole kuullut sellaista aikaisemmin koskaan.
Positiivinen kateus on jotakin sellaista että todetaan "Kyllähän minäkin osaan tuon tehdä, jos tuo toinenkin."
Talvipäivien teemana oli "onni". Se merkitsee varmasti monella eri
tavalla. Voihan olla niinkin että onnen merkityksen ymmärtää vasta
silloin kun on sen menettämässä.
